Jani avaa sarjakuvablogin “vihtahousun päiväkirja”

Vihtahousun päiväkirjan osoite julkaistaan lähipäivinä

Merkitsen tähän blogiin arkea, sattumuksia ja ajatuksiani pääasiassa omaksi ilokseni. Haluan kehittää itseäni ja opettelen kertomaan harmillisetkin asiat toisin – ilman voimasanoja.

Sallin itselleni piirrostyylin luonnosmaisuuden ja pienen karkeuden, koska yritän luoda itselleni mahdollisimman matalan kynnyksen muistiinpanojen merkitsemiselle.

Blogissa esiintyvän hahmon syntyhistoria lyhyesti

Juhannustuuti, vanha vihtahousu, on alter egoni. Se ei ole sama käsite, kuten perinteisissä kansamme tarinoissa, joissa vihtahousu esiintyy kiertoilmaisuna vainoajista, sielunvihollisista tai pedoista. Meidän perheemme ymmärtää tämän hahmon pikemminkin lasten ystävänä, suojelijana ja kiltteyden perikuvana. Hahmo syntyi vuonna 2006 juhannuksena. Tyttärille piti saada toimitettua toivotut kesälelut ja uimarenkaat jotenkin jännittävällä tavalla ennen lomaviikkoamme vuokramökillä. Syntyi ystävällinen ja rakastettava peikko, jota odotettiin jokaisena kesänä saapuvaksi. Samalla syntyi vuosia kestänyt perheemme sisäinen kesäperinne täällä kantahämäläisen metsän siimeksessä.

Lapset saivat ennen juhannusta huudella metsään toiveitaan ja jättää kannon nokkaan toivomuslistojaan. Lapset olivat kohtuullisia, eivätkä koskaan toivoneet mitään, joka olisi mennyt överiksi. Juhannusaattona ilmestyi sitten tuo peikkomainen hahmo. Se mölisi jotain käsittämätöntä, vihtoi itseään koivun oksilla ja jätti ystävällisesti lahjanyytit nurmikolle. Sitten se painui takaisin metsän siniharmauteen.

Metsästä kuuluneet puiden ja eläinten aikaan saamat rasahdukset saivat kuitenkin pitkin kesää oivallisen mielikuvituksen omaaville tyttösille muistumia Juhannustuutista. Joskus he olivat näkevinänsä vilauksen siitä pensaiden ja puiden takana. Lapset rakastivat tätä kilttiä ja mystistä peikkoa ja tunsivat omassa metsässään sen takia jotain erityisyyttä. Se toi myös sinne turvallisuuden tunnetta.

Nyt ei Juhannustuuti ole viime juhannuksina näyttäytynyt enää tosielämässä, koska tyttäret ovat kasvaneet isoiksi, mutta hahmo jatkaa seikkailujaan paperilla.

Tietoa minusta

Olen syntynyt 1973 Helsingissä suomen kieliseen perheeseen. Pääosan kouluistani kävin Järvenpäässä, jossa asuimme nuoruuteni ajan. Vuonna 2002 rakensimme vaimoni kanssa talon Lopelle, Kanta-Hämeeseen, jossa asumme.

Olen piirtänyt pienestä pitäen, kuten lapsemmekin ovat nyt tehneet. Vaikka olenkin lähestulkoon itseoppinut piirtäjä, kävin Järvenpään taidepiirissä tuulettumassa ja opiskelin Tuusulassa Pekka Halosen Akatemian visuaalisen viestinnän ja kuvataiteen linjalla, josta valmistuin kesällä 1999.

Jo pikkupoikana olen haaveillut oman sarjakuvan tekemisestä. Monia kesiä vietin mummoni mökillä Urjalassa, jossa piirtelin satoja liuskoja western-sarjakuvaa mummon työpaikaltaan tuomiin A4-paperihin. Niissä arkeissa oli lääketehdas Orionin vesileimat ja logot. Ne eivät haitanneet, koska ne olivat leikisti sponsorini tunnuksia. Inspiraation lähteinäni olivat lännensarjakuva Hopeanuoli (Lehtimiehet Oy), Tex Willer, Aku Ankka, Tintti jne. Ne ovat siis samoja inspiraationlähteitä, kuin monilla muillakin ikäluokkani kasvateilla. Tässä kohdassa elämääni sarjakuvasta on tullut minulle vieläkin tärkeämpi. Miksikö? Yritän selittää sitä paremmin myöhemmin, kun löydän siihen sanat. Piirtäminen, kirjoittaminen ja tarinankerronta on koko perheemme yhteinen asia.

Janin tarinamyllärisivu:
https://www.tarinamylly.fi/tietoa-meista/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *